Pelophylax lessonae
Amphibia → Anura → Ranidae → Pelophylax → Pelophylax lessonae
Rana vërde picina
Lessonan sammakko ( Pelophylax lessonae ) on yksi vihersammakoiden ryhmän elegantimmista edustajista. Sen tunnistaa helposti keskikokoisesta tai pienestä koostaan sekä kirkkaasta selkävärityksestään, joka vaihtelee elävästä vihreästä vihertävänruskeaan ja on lähes aina koristeltu pienillä tummilla täplillä.
Koirailla on tyypilliset ulkoiset äänirakkulat, jotka ovat valkoiset ja selvästi näkyvissä lisääntymiskaudella.
Naaraat kasvavat hieman suuremmiksi (jopa 7 cm), kun taas koiraat harvoin ylittävät 6,5 cm.
Sukupuolten välinen ero näkyy myös koiraiden peukaloiden tummanharmaissa häätyynyissä sekä eturaajojen suuremmassa voimakkuudessa, jotka ovat tyypillisiä paritteluun valmistautumisen merkkejä.
Vastakuoriutuneet nuijapäät ovat noin 6–7 mm pitkiä, väriltään ruskehtavia ja niissä on heikkoja kultaisia täpliä; suotuisissa oloissa niiden kehitys valmistuu noin kolmessa kuukaudessa.
Länsi-Liguriassa Lessonan sammakko esiintyy hajanaisesti, ja se löytää suojapaikkoja pääasiassa alankojen ja alarinteiden jäljellä olevista kosteikoista, merenpinnan tasolta noin 500 metrin korkeuteen saakka.
Laji puuttuu sisämaan vuoristoalueilta ja muodostaa usein eristyneitä populaatioita, jotka ovat hyvin herkkiä ympäristön muutoksille.
Länsi-Liguriassa lajin esiintyminen on tärkeä indikaattori vesistöjen ja rannikkolaaksojen ympäristön laadusta, sillä se selviytyy sielläkin, missä sopivia elinympäristöjä katoaa jatkuvasti.
Se suosii vesistöjä, joissa on runsaasti upos- ja rantakasvillisuutta: pysyvät lammikot, hitaasti virtaavat kanavat, altaat, pienet järvet ja rannikon makean veden kosteikot ovat sen suosimia alueita.
Sitä tavataan usein nykyään harvinaisissa soistuneissa ympäristöissä, joissa tiheä kaislikko ja runsas kasvillisuus edistävät lisääntymistä ja nuijapäiden selviytymistä.
Elinympäristön valinta osoittaa lajin suurta herkkyyttä veden määrän vaihteluille ja veden laadulle.
Lessonan sammakko on aktiivinen sekä päivällä että yöllä, mutta erityisesti hämärän aikaan, jolloin aikuiset koiraat päästävät tunnusomaisia ääniä, jotka kantautuvat kauas.
Talvilepo kestää yleensä marraskuusta helmikuuhun–maaliskuuhun, vaihdellen korkeuden ja paikallisen ilmaston mukaan: tänä aikana eläimet vetäytyvät mutaan tai kasvillisuuden sekaan vesistöjen läheisyyteen.
Lisääntyminen tapahtuu huhti–kesäkuussa; parittelun jälkeen naaraat laskevat 800–2 000 munaa hyytelömäisiin ryhmiin, jotka kiinnittyvät uposkasvillisuuteen ja takaavat alkioille hapensaannin ja suojan.
Lessonan sammakko on opportunistinen laji, joka syö pääasiassa vesi- ja maaeläviä hyönteisiä sekä täydentää ruokavaliotaan pienillä äyriäisillä, nilviäisillä ja harvemmin pienillä selkärankaisilla.
Nuijapäät ovat kasvinsyöjiä ja mikrofageja, suosien levää, kasvien jäänteitä ja pieniä selkärangattomia, joita löytyy uposkasvillisuuden joukosta.
Tämän ruokavalion monipuolisuuden ansiosta laji selviytyy myös ravintopulan aikana ja pystyy sopeutumaan erilaisiin pienympäristöihin.
Lessonan sammakon suurimmat uhat Liguriassa ovat kosteikkojen jatkuva tuhoutuminen, pirstoutuminen ja heikkeneminen, veden kemiallinen saastuminen (torjunta-aineet ja maatalouden valumat), petokalojen istutukset sekä kilpailu muiden vihersammakkolajien kanssa.
Vesistöjen muutokset ja uusien tautien (sienisairaudet) leviäminen uhkaavat myös vakavasti jäljellä olevien populaatioiden selviytymistä.
Lessonan sammakko on erityisen mielenkiintoinen, koska se osallistuu monimutkaiseen luonnolliseen risteytysjärjestelmään muiden vihersammakoiden (esim. Pelophylax kl. esculentus ) kanssa, mikä tekee sen evoluutiosta ja populaatiodynamiikasta ainutlaatuisen.
Koiraiden ääntely on selkeä ja tunnistettava, toimien tehokkaana lajiin kohdistuvana tunnistussignaalina.
Laji osoittaa vahvaa uskollisuutta perinteisille lisääntymispaikoille ja on selvästi riippuvaisempi vesistöistä kuin muut lähisukuiset lajit.
Länsi-Liguriassa sitä seurataan jatkuvasti populaatioiden eheyden ja ekologisten suhteiden arvioimiseksi muihin vihersammakoihin.
Sen suojelu riippuu tiukasti jäljellä olevien kosteikkojen säilyttämisestä ja ennallistamisesta sekä puhtaan veden ylläpidosta; aktiiviset hoitotoimet ovat nyt välttämättömiä, sillä laji on taantunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä syvien ympäristönmuutosten vuoksi.
