Kettersammakko

Amphibia → Anura → Ranidae → Rana → Rana dalmatina

Rana sâtaïsa

Kettersammakko ( Rana dalmatina ) on keskikokoinen sammakkoeläin, jolle on ominaista hoikka vartalo ja erityisen kehittyneet takaraajat, jotka mahdollistavat huomattavan hyppykyvyn.

Väritys vaihtelee beigestä punaruskeaan, ja lajille on usein tyypillistä selkeä tumma juova ohimon alueella, mikä korostaa lajin eleganttia ja huomaamatonta ulkonäköä.

Naaraat ovat hieman suurempia ja voivat kasvaa jopa 8 cm:n pituisiksi, kun taas koiraat ovat yleensä 5–6 cm pitkiä.

Lisääntymiskaudella koirailla kehittyy tummat häälaikut peukaloihin ja vahvemmat eturaajat sekä melko huomaamaton sisäinen äänirakkula.

Vastakuoriutuneet nuijapäät ovat 6–7 mm pitkiä ja tunnistettavissa tummanruskeasta väristään ja hienovaraisista kultaisista pilkuistaan.

Kettersammakon levinneisyys Länsi-Liguriassa on pirstoutunut, ja se esiintyy pääasiassa 200–1 000 metrin korkeudella viileissä, kosteissa laaksoissa, joissa on sekametsää ja pysyviä puroja.

Vaikka laji oli aiemmin laajemmin levinnyt, nykyisin sitä tavataan usein eristyneinä populaatioina Savonan seudun vähemmän kaupungistuneilla alueilla ja niiden ympäristössä.

Laji suosii kosteita ja viileitä ympäristöjä, kuten lehtimetsiä, niittyaukioita metsän reunamilla, väliaikaisia kosteikkoja sekä hitaasti virtaavia puroja, joiden varsilla kasvaa rantakasvillisuutta.

Lisääntymiseen kettersammakko valitsee lammikoita ja pieniä altaita, joissa uposkasvillisuus tarjoaa riittävän suojan ja tuen munaryhmille.

Kettersammakko on aktiivinen pääasiassa hämärän ja yön aikana, mutta lisääntymiskaudella sitä voi havaita myös päivällä.

Talvehtiminen kestää yleensä marraskuusta helmikuuhun, ja sen kesto vaihtelee korkeuden ja paikallisten ilmasto-olosuhteiden mukaan.

Lisääntyminen alkaa varhain, jo helmikuun lopulla Länsi-Ligurian leudommilla alueilla: naaras laskee 600–1 400 munaa tyypillisiin pallomaisiin ryhmiin, jotka kiinnittyvät uposkasveihin, ja nuijapäiden muodonmuutos sammakoiksi kestää noin kolme kuukautta.

Aikuisten ravinto koostuu pääasiassa maaeläinhyönteisistä, hämähäkeistä, kastemadoista ja pienistä nilviäisistä, ja ne auttavat säätelemään selkärangattomien kantoja metsäekosysteemissä.

Nuijapäät puolestaan syövät levää, kasvien jäänteitä ja pieniä vesieläviä selkärangattomia, ja niillä on tärkeä rooli ravinteiden kierrätyksessä makean veden ympäristöissä.

Kettersammakon tärkeimmät uhat Savonan maakunnassa ja Länsi-Liguriassa liittyvät metsäelinympäristöjen pirstoutumiseen ja katoamiseen, lisääntymiskosteikkojen tuhoutumiseen sekä vesistöjen muutoksiin.

Maatalouden laajeneminen, torjunta-aineiden käyttö, petokalojen istuttaminen lisääntymispaikoille, sienitaudit kuten chytridiomykoosi sekä metsäpalot ovat lisäuhkia lajille.

Länsi-Liguriassa lajia seurataan tällä hetkellä kohdennetusti populaatioiden tilan ja suojelutoimien tehokkuuden arvioimiseksi, mikä korostaa sen suojelun merkitystä paikalliselle biodiversiteetille.

Kettersammakko on tunnettu siitä, että se on yksi ensimmäisistä sammakkoeläimistä, jotka aloittavat lisääntymisen heti talven päätyttyä; sen munat, jotka muodostavat tunnusomaisia kelluvia pallomaisia ryhmiä veden pinnan tuntumassa, ovat varma merkki lajin esiintymisestä.

Laji osoittaa vahvaa uskollisuutta valituille lisääntymispaikoille ja on erinomainen ekologinen indikaattori metsäympäristöjen laadusta.

Kettersammakko tunnetaan hyppykyvystään, joka voi ylittää 2 metriä, ja tämä ominaisuus on inspiroinut sen suomenkielistä nimeä.